Kristillinen aikakauslehti | Kampanja syksy 2017
Seurakuntagallup

”Turvan, rakkauden ja kasvun paikka”

Millaista on, kun seurakunta on osa elämää?
Kolme eri-ikäistä ihmistä vastasi seuraaviin kysymyksiin:
1. Miten ja milloin löysit tiesi seurakuntaan?
2. Mitä seurakunta merkitsee ja on merkinnyt sinulle vuosien aikana?
Teksti: Elina Rautio

Veera Tillander, Tampereen helluntaiseurakunta

1. Kun synnyin 40 vuotta sitten, vanhempani kuuluivat Tampereen helluntaiseurakuntaan. Tein yhdeksänvuotiaana oman ratkaisuni uskoa Jeesukseen ja 15-vuo- tiaana kävin kasteella ja liityin virallisesti seurakuntaan.

2. Seurakunta on ollut iso osa elämääni erityisesti sen jälkeen, kun opiskeluvuosien etääntymisen jälkeen uudistuin uskossani. Mielestäni merkittävin henkinen ja hengellinen kasvu minussa on tapahtunut niinä vuosina, kun olen ollut mukana seurakuntamme solussa eli pienryhmässä. Läheisessä yhteydessä muiden uskovien kanssa kuvani Jumalasta ja koko elämästä on laajentunut. Vaikeissa elämäntilanteissa Jumala on solun ja muiden seurakuntalaisten kautta ollut tukenani sekä esirukouksen että käytännön avun muodossa. Koen sen Jumalan suurena rakkautena itseäni kohtaan.

Seurakunnassa on ollut vuosien aikana mahdollisuus kokeilla monia erilaisia tehtäviä ja ymmärtää pikkuhiljaa, mihin Jumala on kutsunut juuri minut. Näen seurakunnasta saatavan opetuksen, rakkauden ja yh-teyden erittäin tärkeinä myös omille lapsilleni.

Anja Rissanen, Lapinlahden helluntaiseurakunta

1. Löysin seurakuntaan jo lapsena lastenleirien kautta. Tulen perheestä, jossa toinen vanhemmista oli uskovainen.

2. Seurakunta on merkinnyt minulle yhteyttä ja paljon ystäviä, joista osan kanssa on voinut jakaa huoliaan. Anne-tyttäreni sairastuttua syöpään seurakunta rukoili koko perheemme puolesta. Esimerkiksi pastorimme, joka ei koskaan ollut edes nähnyt Annea, rukoili hänen puolestaan ääneen joka kokouksessa – siltä ainakin tuntui. Monet seurakuntalaiset kokivat hyvänä, että jaoimme murhettamme seurakunnassa, ja he halusivat kantaa kuormaamme.


Myös itse olen ollut kuuntelijana, vaikka en minään virallisena sielunhoitajana toimikaan. Tämä vakaa ja vahva seurakuntayhteys on 
kuin turvakallio elämässäni.

Leo Mecklin, Jyväskylän vapaaseurakunta

1. Olin miettinyt jo pitkään ennen uskoontuloani, että onko jotain suurempaa olemassa. Minut on hylätty Kiinan kaduille ja pelastettu sieltä. Olen ollut onnekas, kun olen saanut ympärilleni ihmisiä, jotka rakastavat minua – uuden perheen Suomesta.
Vaikka elämässäni oli tapahtunut jotain noin suurta, en osannut etsiä Jumalaa. Arki sujui hyvin: vanhemmat rakastivat toisiaan ja minua, minä rakastin heitä ja sisaruksiani. Sitten ollessani yläasteella vanhempani erosivat aivan yhtäkkiä. Se oli todella kova ajanjakso, joka haastoi minut etsimään sitä, mitä oikeasti tarvitsin.
Vuoden 2013 joulukuun kolmas adventti käynnistyi. Halusin käydä katsomassa asuintaloni naapurissa olevaa seurakuntaa, jota olin vakoillut pitkään. Tein rohkean päätöksen ja menin vapaaseurakuntaan ensimmäistä kertaa ikinä. Siitä lähti minun ja Taivaan Isän yhteinen taival.

2. Seurakunta on kasvattanut minua ihmisenä. Olen saanut nähdä maailmaa eri näkökulmasta ja kokea paljon ahaa-elämyksiä. Olen pystynyt rakentamaan uudenlaisen verkoston ja saanut uusia ”perheitä”: äitiä, isiä ja sisaruksia. Jumalan ja seurakunnan kautta olen 
myös löytänyt itseäni. Suosittelen jokaiselle oman kotiseurakunnan etsimistä!





Lue myös nämä jutut

Kari Ketojasta ja Marjaana Raumasta tuli pastoreita, koska he halusivat muidenkin kokevan Jumalan ja seurakunnan huolenpitoa.
Oli vuosi 1968, ja kahdeksanvuotias Kari Ketoja oli saanut juuri di...
Työ musiikin parissa vie äitiä ja poikaa erilaisille areenoille, mutta molemmille se on intohimo.
Kun kaikki toivo oli mennyt, Janne Pahkala päätti kokeilla rukousta. Se kannatti.
Parasta Suomelle