Kristillinen aikakauslehti | Kampanja syksy 2017

Elämän lähde ja prinsessatarinoita

"Ala-asteen jälkeen olen ollut hieman vähemmän räjäytysherkkä ja toisaalta uskonut inauksen vähemmän kykyyni luoda elämää. Lisäksi olen päätynyt siihen, että Jumala on toimivin selitys elämän synnylle.”

Minulla oli lapsena takahuoneessa pieni laboratorio, jossa sekoittelin kemikaaleja ja tein sähköteknisiä kokeita. Kun muut lapset kirmailivat kedoilla, minä yritin opetella lukemaan nenä kiinni äitini lukionaikaisessa kemian kirjassa. Silloin vielä apteekista sai ihan oikeita aineita, ja siskoni pelkäsi, että jonain päivänä räjäyttäisin talomme ilmaan. Hyvä sinänsä, että en onnistunut siinä.

En ollut lukenut Frankensteinia, mutta minulla oli sitkeä ajatus, että olisi hauskaa luoda elämää. Eräänä iltana, kun perhe oli koolla lukemassa, raahasin olohuoneeseen äitini kemian ja fysiikan kirjat. Totesin kakkosluokkalaisen varmuudella, että jos ei nyt saada elämää aikaiseksi, niin jo on kumma. Luin, piirsin paperille ja päästelin vähintään toimintaelokuvan verran ääniefektejä. Lopputuloksena oli mullistava piirroskaavio, jossa oli puun kuorta, verisoluja ja kananmunia. Sillä olisin saanut aikaan – tadaa! – kasan kuolleita soluja.

Ala-asteen jälkeen olen ollut hieman vähemmän räjäytysherkkä ja toisaalta uskonut inauksen vähemmän kykyyni luoda elämää. Lisäksi olen päätynyt siihen, että Jumala on toimivin selitys elämän synnylle ja ylipäätään maailman ymmärtämiselle sellaisena kuin se on.

Jumalan ottaminen mukaan ajatteluun aiheuttaa erilaisia reaktioita. Toiset kohauttavat olkapäitään ja sanovat, että tykkääväthän jotkut jazzista ja toiset homejuustosta. Osa tuntuu kuitenkin hätääntyvän: heille näyttää muodostuvan sankarifantasioita siitä, kuinka kantaa minut avuttomana neitosena ulos uskonnon palavasta linnasta materialismin turvalliselle asfaltille. On oikeastaan suloista, jos joku on näin huolissaan hyvinvoinnistani. Kiitos vain, mutta minä en ole kuolemassa ja minusta ei saa avutonta neitosta edes rehdillä meikkaamisella ja viidenkymmenen kilon laihduttamisella.

Minulle usko ei tarkoita yksisarvisten palvontaa ja menninkäisten kanssa polkan tanssimista aamukasteessa. Minulle se on perusteltu tapa hahmottaa maailma. Lisäksi se tuo turvaa siinä vaiheessa, jos kaksospoikamme alkavat harrastaa kemiaa ja pelkään heidän räjäyttävän asuntomme stratosfääriin.

Markus Mäenpää on kaksosten isä ja teologian jatko-opiskelija Keuruulta.


Lue myös nämä jutut

Uskoontulon aikaansaama muutos vankilatuomiota istuneessa poikaystävässä sai Outi Lepistön selvittämään uudelleen ateistisen maailmankatsomuksensa perusteet.
Kari Ketojasta ja Marjaana Raumasta tuli pastoreita, koska he halusivat muidenkin kokevan Jumalan ja seurakunnan huolenpitoa.
Oli vuosi 1968, ja kahdeksanvuotias Kari Ketoja oli saanut juuri di...
Voivatko rikkinäisyys ja synnintunto ollakin lahjoja? Pimeitä vaiheita läpikäynyt Jippu uskoo, että voivat.
Parasta Suomelle